Turun Sanomat kertoi toissapäivänä, että kaupunki julkaisee vihdoin ensi keväänä ostolaskutietonsa – mutta vain tämän syksyn osalta. Hyvä että asiassa ollaan vihdoin pääsemässä eteenpäin – viime syksynä kirjoitinkin jo siitä, miten pahasti jäljessä Turku on suhteessa muihin kuntiin. Ensi keväänä ei kuitenkaan julkaista kuin syksyn tiedot, jolloin käytännössä asukkaat pääsevät näkemään vasta keväällä 2023, kahden vuoden päästä, mihin meidän yhteiset verovaramme käytetään.
Turku edusti myös eilisessä Ylen artikkelissa kuntien salailusta. Turku pääsi artikkeliin ainoana kaupunkina useamman tapauksen turvin. Turku ei ole salailukulttuurinsa kanssa yksin, mutta julki tulleista tapausesimerkeistä näyttää siltä, että esimerkiksi Jyväskylässä moitteet on otettu nöyremmin vastaan ja niistä on ainakin luvattu myös oppia.
Avoimuus ja luottamus
Avoimuus luo luottamusta. Kun kaupunki kertoo avoimesti toiminnastaan niin valmisteluvaiheessa kuin jälkikäteenkin esimerkiksi ostolaskujen kautta, kuntalaisetkin ymmärtävät paremmin mitä tehdään, miksi ja miten. On ensiarvoisen tärkeää, että asukkailla on mahdollisuus saada yhteisten verovarojemme käytöstä tietoa ja siten arvioida niin viranhaltijoiden kuin kuntapoliitikkojenkin päätöksiä.
Avoimuus on näkökannasta riippuen sekä mahdollisuus että uhka. Vanhakantaisessa päätöksenteossa asiat valmistellaan hiljaisuudessa, päätetään ja vasta sen jälkeen tiedotetaan julkisuuteen. Avoimuuden kautta syntyy usein uudenlaista keskustelua, kun asukkaat kiinnostuvat päätöksenteosta ja haluavat myös vaikuttaa siihen. Se vaatii uudenlaista ajattelutapaa valmisteluun ja päätöksentekoon. Mielestäni se on kuitenkin aina sen väärti luottamuksen, parempien päätösten ja paremman ymmärryksen kautta.
Miten eteenpäin?
Miten kaupungin sitten pitäisi kertoa toiminnastaan, jotta päätöksenteko olisi avointa ja kuntalaisten oikeudet toteutuisivat?
Julkisuuslaki toimii tähän hyvänä lähtökohtana. Kaikki viranomaisen asiakirjat ovat lähtökohtaisesti julkisia, ellei niiden salaamiseen ole lakiin perustuvaa erityistä perustetta. Tässä onkin merkittävä avoimuuteen liittyvä ongelma – monesti päätöksistä maalautuu kuva, että yritetään keksimällä keksiä tapaa soveltaa salausperusteita kaikkiin tietopyyntöihin. Näinhän ei pitäisi tapahtua, vaan myös viranhaltijoiden päässä pitäisi ajatukset saada naksautettua niin, että julkisuus ymmärretään lähtökohdaksi ja salaaminen poikkeukseksi, jota tehdään vain kun se on välttämätöntä.
Oma kasvava ongelmansa ovat kunnan osittain tai kokonaan omistamat osakeyhtiöt, jotka toteuttavat kuntaan liittyviä tehtäviä. Näitä julkisuuslaki ei koske, eikä niiden toiminnasta saada siksi tietoa edes siinä laajuudessa missä muusta kunnan toiminnasta. Tiettyjen, omistajaohjausta koskevien tietojen pitäisi tosin joka tapauksessa olla viranomaisen asiakirjana julkisia, mutta tästäkin on kunnissa epäselvyyttä.
Avoimen ja asukkaitaan arvostavan kunnan pitäisi avata myös omistamiensa osakeyhtiöiden toimintaa mahdollisimman laajasti omistajaohjauksen kautta. Liikesalaisuuksiin ei voida vedota esimerkiksi luonnollisen monopolin muodostavissa yhtiöissä. Myös julkisuuslakia tulisi tarkastella näiden yhtiöiden osalta.
Haasteista huolimatta Turun kaupunki on kuitenkin tehnyt melko vähillä resursseilla joiltain osin aivan erinomaista työtä aineistojen avaamisessa. Tästä kiitos kuuluukin etenkin kaupungin avoimen datan palveluille, jossa on osaavia tyyppejä tekemässä tärkeää työtä – kunhan hallinto vaan antaa mahdollisuuden. Turun on panostettava entistä enemmän avoimuuteen ja tiedolla johtamisen työkaluihin myös varmistamalla riittävät resurssit.
Oletko jo tutustunut Turun avoimen datan skaalaan? Toivottavasti viimein ensi keväänä listan jatkoksi päätyvät myös ostolaskut.