Blogi

Kirjoitimme ehdokaskollega Jakke Mäkelän kanssa toisen osan Varsinais-Suomen tieteen ja teknologian vihreiden Hyvinvointia hankinnoilla -kirjoitussarjaan, joka julkaistaan kokonaisuudessaan Tiedepuolue.fi-sivustolla. Ensimmäisessä osassa kävimme läpi hankintojen merkitystä hyvinvointialueiden toiminnan laadun ja taloudellisuuden kannalta. Seuraavassa kolmannessa osassa käydään läpi palveluseteleiden roolia hankinnoissa.

Kuten ensimmäisessä osassa huomasimme, hankinnoilla on valtava merkitys hyvinvointialueen eri palveluiden laadun ja kustannustehokkuuden varmistamisessa. Hyvän hankinnan tekemiseen tarvitaan kahdenlaista osaamista: substanssiosaamista siitä asiasta, jota ollaan hankkimassa sekä hankintaosaamista, joka painottuu enemmän teknisiin asioihin, pisteytyksiin ja lainsäädännön hyödyntämiseen oikealla tavalla. Julkiset hankinnat on oma asiantuntijuuden alansa siinä missä hoitotyö, lastensuojelu tai savusukelluskin. Sen asiantuntijoiden osaamista tuleekin hyödyntää vahvasti hyvinvointialueen hankintoja tehtäessä.

Monesti julkiset hankinnat on keskitetty hankintaorganisaatioille. Yksinkertaiset ja rutiininomaiset hankinnat sujuvatkin näiltä hyvin – esimerkiksi toimistotarvikkeisiin ja kalusteisiin ei usein liity sen erityisempiä vaatimuksia jolloin ne saadaan hankittua helposti puitesopimusten kautta. Tämä saattaa vähentää joustavuutta, mutta toisaalta puitesopimusten kautta saadaan isossa mittakaavassa säästöjä ja varmistetaan hankintalainsäädännön noudattaminen.

Yksilöllisemmissä hankinnoissa, kuten hankittaessa palvelukokonaisuuksia tai toimialaan liittyvää laitetta, tulee kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota käyttäjien tarpeisiin. Jos hankintayksikkö tekee hankinnat käyttäjiä kuulematta, voidaan saada pienessä mittakaavassa esimerkiksi vääränkokoisia ruiskuja joissa lääkeainetta menee hukkaan, tai toisaalta isossa mittakaavassa suhteettoman kallis IT-järjestelmä kun pieni ja ketterä ratkaisu olisi ollut kustannustehokkaampi ja paremmin tarpeeseen sopiva. Siksi hankintaan tulisi suhtautua nimenomaan muuta organisaatiota tukevana toimialana, jonka toiminta tulee integroida kokonaisuuteen. Vain näin voidaan varmistaa, että hankittu tuote lopulta palvelee käyttötarkoitustaan.

Hyvässä hankinnassa käytetään monipuolisesti laatukriteereitä, joilla voidaan varmistaa että hankitaan oikeanlainen tuote tai palvelu, jossa laatu, ominaisuudet ja hinta kohtaavat tarpeen. Hankinnassa painotetaan hinnan rinnalla vastuullisuutta, laatua ja kestävyyttä, sekä esimerkiksi toimittajan ja toimitusketjujen toiminnan eettisyyttä, paikallisuutta ja ympäristöystävällisyyttä ja huomioidaan oikealla tasolla toimitusvarmuus asettamatta tarpeettomasti kilpailuun osallistumista vaikeuttavia ehtoja. Myös hinnan arvioinnin määrittely vaatii monissa tapauksissa ammattitaitoa: väärin määritellyissä kriteereissä saatetaan joutua jättämään huomiotta esimerkiksi lisätöiden tuntihinnat – kohtalokas virhe, joka saattaa tulla ostajalle kalliiksi.

Hankinnoissa tulee myös huolehtia, että erilaisilla yrityksillä on tosiasiallinen mahdollisuus osallistua kilpailutuksiin osittamalla hankinnat sopivan kokoisiksi. Paikallisia pieniä yrityksiä ei voi suoraan suosia kriteereissä, eikä hankkeita voi keinotekoisesti pilkkoa pieniksi paloiksi. Liian usein jätetään kuitenkin käyttämättä luontevia tapoja määritellä hankintojen laajuus niin, että myös pienille yrityksille jää mahdollisuus osallistua kilpailutukseen ainakin osatarjouksella.

Varsinaisen valintakriteeristön lisäksi hankinnan keskeisiä osia ovat varsinaisen hankintasopimuksen teko ja sopimuksen aikainen valvonta. Laadun valvonta ja nopea poikkeamiin reagoiminen on tärkeää ennen muuta sellaisissa palveluissa, jotka vaikuttavat suoraan ihmisten henkeen ja terveyteen.

Kuten huomaamme, hankintojen tekeminen ei näennäisestä helppoudestaan huolimatta ole lainkaan yksinkertaista. Tämän takia hyvinvointialueen on niin tärkeää perustaa hyvin resursoitu hankintayksikkö, jonka toimintatapoihin juurrutetaan alusta lähtien hankintojen tekeminen yhdessä käyttäjien kanssa. Näin saadaan aikaan laadukkaat hyvinvointipalvelut kustannustehokkaasti verovaroja vastuullisesti käyttämällä.

Avasimme ehdokaskollega Jakke Mäkelän kanssa Varsinais-Suomen tieteen ja teknologian vihreiden Hyvinvointia hankinnoilla -kirjoitussarjan, joka julkaistaan kokonaisuudessaan Tiedepuolue.fi-sivustolla.

Tulevalla hyvinvointialueella on monta tärkeää asiaa ja tärkeää ammattiryhmää. Yksi asia ja ammattiryhmä mainitaan vain harvoin, vaikka se on yksi tärkeimpiä: hankinnat. Terveydenhuolto ei synny tyhjästä, vaan sitä varten on hankittava suuri määrä tavaraa ja palveluita. 

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin talousarviosta nähdään, että 807 miljoonaa euron toimintakuluista yli 330 miljoonaa eli 44 % syntyy hankinnoista. Ei ole todellakaan yhdentekevää, miten ne tehdään.

Julkisia hankinnat ovat hyvästä syystä tarkkaan säädeltyjä. Hankintalain ja EU-lainsäädännön muodostama kokonaisuus on kaikkea muuta kuin yksinkertainen, mutta tavoitteet ovat selkeät: julkisissa hankinnoissa pyritään saamaan mahdollisimman hyvin tarpeeseen sopiva tuote pienimmällä kustannuksella, ja kaikkia tarjoajia on kohdeltava tasapuolisesti.

Usein näkee sanottavan, että hankintalaki sitoisi aina ostamaan halvinta laadusta riippumatta. Totta toinen puoli, sillä jos hankintailmoituksessa on mainittu valintaperusteeksi ainoastaan hinta, silloin todellakin on valittava halvin vaatimukset täyttävä tarjous laadusta välittämättä.

Tästä päästäänkin hankintaosaamisen puolelle: Hankintailmoituksen voi tehdä käyttäen myös muita valintaperusteita kuin hintaa – esimerkiksi toimittajan osaamista, resursseja tai vaikkapa työntekijöiden haastattelua voidaan käyttää osana valintaperusteita. Tällöin näille laatutekijöille lasketaan hinta, joka huomioidaan osana ”kokonaistaloudellisesti edullisimman” tarjouksen arviointia. Valintaperusteet on ilmoitettava hankintailmoituksessa, niiden on oltava selkeästi mitattavia ja niitä on noudatettava tarkkaan.

Aivan mielivaltaisestikaan kriteerejä ei voida valita. Emme esimerkiksi voi tuosta vain päättää, että keskeinen laadun tae on se, että palvelun tarjoajan kotipaikka on Varsinais-Suomessa. Toisaalta voimme vaatia, että vain suuret kansainväliset yritykset kelpaavat, mutta se ei ole järkevää – tällöin poissuljemme paikalliset tarjoajat pois kilpailusta. Kriteerien tulee olla sellaisia, että mahdollisimman moni yritys pystyy realistisesti antamaan tarjouksia; se on ainoa tapa varmistaa, että kilpailun kautta syntyy myös säästöjä.

Julkiset hankinnat ovatkin mitä suurimmassa määrin taitolaji, jonka osaaminen määrittää mitä suuremmissa määrin myös hyvinvointialueen onnistumisen omassa tehtävässään. Hyvällä kriteerien valinnalla saadaan täsmälleen sitä mitä haluttiin ja saavutetaan kaupan päälle kustannussäästöjä, huonoilla valinnoilla taas lähinnä vuosikausien kipu ja tuska.

Hankintaosaaminen on julkishallinnossa tärkeää myös siksi, että laittomilla hankinnoilla voi olla huonojen sopimusten, tarkoitukseen sopimattomien tuotteiden ja palveluiden ja liian suurten hintojen lisäksi myös hankintalakiin liittyviä seuraamuksia. Esimerkiksi HUS on kerryttänyt jo yli sadantuhannen euron seuraamusmaksut lainvastaisilla hankinnoillaan.

Hankintaosaamiseen panostaminen maksaakin itsensä nopeasti takaisin. Jos hyvinvointialueen hankinnoista onnistutaan viilaamaan pois vaikkapa promillen kymmenesosakin, säästöllä saadaan palkattua melkein yksi hoitaja lisää. Kun hankintayksikön osaamiseen panostetaan kunnolla, saadaan viilattua pois paljon suurempiakin osuuksia. Siksi on viime kädessä aluevaltuuston tehtävä varmistaa, että hyvinvointialueen hankintatoimeen panostetaan riittävästi.

Turun Sanomat kertoi toissapäivänä, että kaupunki julkaisee vihdoin ensi keväänä ostolaskutietonsa – mutta vain tämän syksyn osalta. Hyvä että asiassa ollaan vihdoin pääsemässä eteenpäin – viime syksynä kirjoitinkin jo siitä, miten pahasti jäljessä Turku on suhteessa muihin kuntiin. Ensi keväänä ei kuitenkaan julkaista kuin syksyn tiedot, jolloin käytännössä asukkaat pääsevät näkemään vasta keväällä 2023, kahden vuoden päästä, mihin meidän yhteiset verovaramme käytetään.

Turku edusti myös eilisessä Ylen artikkelissa kuntien salailusta. Turku pääsi artikkeliin ainoana kaupunkina useamman tapauksen turvin. Turku ei ole salailukulttuurinsa kanssa yksin, mutta julki tulleista tapausesimerkeistä näyttää siltä, että esimerkiksi Jyväskylässä moitteet on otettu nöyremmin vastaan ja niistä on ainakin luvattu myös oppia.

Avoimuus ja luottamus

Avoimuus luo luottamusta. Kun kaupunki kertoo avoimesti toiminnastaan niin valmisteluvaiheessa kuin jälkikäteenkin esimerkiksi ostolaskujen kautta, kuntalaisetkin ymmärtävät paremmin mitä tehdään, miksi ja miten. On ensiarvoisen tärkeää, että asukkailla on mahdollisuus saada yhteisten verovarojemme käytöstä tietoa ja siten arvioida niin viranhaltijoiden kuin kuntapoliitikkojenkin päätöksiä.

Avoimuus on näkökannasta riippuen sekä mahdollisuus että uhka. Vanhakantaisessa päätöksenteossa asiat valmistellaan hiljaisuudessa, päätetään ja vasta sen jälkeen tiedotetaan julkisuuteen. Avoimuuden kautta syntyy usein uudenlaista keskustelua, kun asukkaat kiinnostuvat päätöksenteosta ja haluavat myös vaikuttaa siihen. Se vaatii uudenlaista ajattelutapaa valmisteluun ja päätöksentekoon. Mielestäni se on kuitenkin aina sen väärti luottamuksen, parempien päätösten ja paremman ymmärryksen kautta.

Miten eteenpäin?

Miten kaupungin sitten pitäisi kertoa toiminnastaan, jotta päätöksenteko olisi avointa ja kuntalaisten oikeudet toteutuisivat?

Julkisuuslaki toimii tähän hyvänä lähtökohtana. Kaikki viranomaisen asiakirjat ovat lähtökohtaisesti julkisia, ellei niiden salaamiseen ole lakiin perustuvaa erityistä perustetta. Tässä onkin merkittävä avoimuuteen liittyvä ongelma – monesti päätöksistä maalautuu kuva, että yritetään keksimällä keksiä tapaa soveltaa salausperusteita kaikkiin tietopyyntöihin. Näinhän ei pitäisi tapahtua, vaan myös viranhaltijoiden päässä pitäisi ajatukset saada naksautettua niin, että julkisuus ymmärretään lähtökohdaksi ja salaaminen poikkeukseksi, jota tehdään vain kun se on välttämätöntä.

Oma kasvava ongelmansa ovat kunnan osittain tai kokonaan omistamat osakeyhtiöt, jotka toteuttavat kuntaan liittyviä tehtäviä. Näitä julkisuuslaki ei koske, eikä niiden toiminnasta saada siksi tietoa edes siinä laajuudessa missä muusta kunnan toiminnasta. Tiettyjen, omistajaohjausta koskevien tietojen pitäisi tosin joka tapauksessa olla viranomaisen asiakirjana julkisia, mutta tästäkin on kunnissa epäselvyyttä.

Avoimen ja asukkaitaan arvostavan kunnan pitäisi avata myös omistamiensa osakeyhtiöiden toimintaa mahdollisimman laajasti omistajaohjauksen kautta. Liikesalaisuuksiin ei voida vedota esimerkiksi luonnollisen monopolin muodostavissa yhtiöissä. Myös julkisuuslakia tulisi tarkastella näiden yhtiöiden osalta.

Haasteista huolimatta Turun kaupunki on kuitenkin tehnyt melko vähillä resursseilla joiltain osin aivan erinomaista työtä aineistojen avaamisessa. Tästä kiitos kuuluukin etenkin kaupungin avoimen datan palveluille, jossa on osaavia tyyppejä tekemässä tärkeää työtä – kunhan hallinto vaan antaa mahdollisuuden. Turun on panostettava entistä enemmän avoimuuteen ja tiedolla johtamisen työkaluihin myös varmistamalla riittävät resurssit.

Oletko jo tutustunut Turun avoimen datan skaalaan? Toivottavasti viimein ensi keväänä listan jatkoksi päätyvät myös ostolaskut.

Haluaisitko sinä tietää, mihin verorahasi käytetään? Pitäisikö julkisella rahoituksella tuotetun tiedon olla kansalaisten jatkokehitettävissä ja jalostettavissa? Eikö olisi hienoa, jos turkulainen yritys saisi rakennettua verotuloja tuottavaa liiketoimintaa keksimällä uuden tavan hyödyntää tietoa?

Avoin data on keskeinen osa avointa hallintoa. Se tarkoittaa sitä, että jokainen voi tarkastella, hyödyntää ja jatkojalostaa verovaroin tuotettua tietoa. Suomessa on järjestetty avoimen datan hyödyntämisestä myös sovelluskilpailuja, joissa on etsitty kiinnostavimpia avoimen datan pohjalta tehtyjä ratkaisuja. Kilpailuissa ovat menestyneet esimerkiksi

• eduskunnan ja kansanedustajien toimia esittävä ja yhdistävä Eduskunta Explorer -sovellus,
• Päästöt kartalla -palvelu, joka näyttää karttapohjalla EU:n päästörekisterin tietoja,
• Karttapullautin-palvelu, jolla voi luoda Maanmittauslaitoksen avoimesta kartta-aineistosta suunnistuskarttoja,
• Parkman-pysäköintimaksupalvelu, josta näkee avoimien rajapintojen kautta haettuja tietoja vapaista pysäköintipaikoista, ja
• Miils-reseptisovellus, joka hyödyntää reseptien suunnittelussa THL:n elintarvikkeiden koostumustietoja.

Sekä julkista että yksityisten toimijoiden tuottamaa avointa dataa hyödyntäviä palveluita ja sovelluksia on pelkästään Suomessa satoja, ellei tuhansia. Niillä voidaan tutkia julkisen vallan käyttöä äänestystuloksia, aloitteita tai vaikkapa pöytäkirjoja koostamalla tai tekemällä tilastoja julkishallinnon talousarvioista, ostolaskuista ja hankintatiedoista. Toisaalta niiden pohjalle voidaan luoda uudenlaisia liikeideoita. Jokainen yksittäinenkin kansalainen voi etsiä avoimesta datasta itseään kiinnostavaa tietoa. Esimerkiksi pyöräilijät ovat käyttäneet pysäköintivirhemaksutilastoja vertailemalla tietyntyyppisten virhemaksumääräyksien määrää suhteessa kaupunkiympäristössä havaittuihin ongelmakohtiin, kuten jalkakäytäväpysäköintiin.

Turku on yhtenä Suomen suurista kaupungeista ollut jo pitkään mukana 6aika-strategiassa, jonka yhtenä kärkihankkeena oli 2017 päättynyt Avoin data ja rajapinnat -hanke. Tulostakin syntyi: Turku on avannut viime vuosina laajasti muun muassa verkkopalveluidensa lähdekoodeja, paikkatietojaan ja vaikkapa tapahtumakalenterin tietoja. Avointa kartta-aineisto OpenStreetMapia kehittävät vapaaehtoiset ovatkin hyödyntäneet paikkatietoja monissa sinunkin käyttämissäsi palveluissa käytettyjen karttojen täydentämiseen.

Joissain asioissa Turku kuitenkin laahaa edelleen reilusti jäljessä. Monet pienemmätkin kunnat, esimerkiksi Sotkamo, julkaisevat avoimena datana ostolaskutiedot. Niistä selviää, miten meidän verorahamme käytetään, ja niiden julkaiseminen onkin kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien kannalta keskeistä. Asiasta on puhuttu eri yhteyksissä jo vuosia, eikä julkisuuteen ole selkeästi kerrottu, miksi Turku ei monien muiden kaupunkien ja kuntien tavoin voi avoimesti kertoa hankinnoistaan. Tämän vuoden heinäkuussa kaupunginjohtaja Minna Arve kertoi, että ostolaskutiedot tullaan vihdoin julkaisemaan – vuonna 2021! Kuntaliitto teki vuonna 2016, siis jo neljä vuotta sitten, ohjeen ostolaskutietojen julkaisemisesta. Miksi Turku, yksi Suomen suurista kaupungeista, pääsee mukaan kelkkaan vasta viisi vuotta ohjeen julkaisemisen jälkeen ja seitsemän vuotta Helsingin jälkeen, joka julkaisi tiedot jo vuonna 2014?

Turku on liian monessa asiassa muiden suurten kaupunkien peesailija, joka uusien avausten sijaan tekee asioita vasta kun kaikki muut ovat jo tehneet ne. Se ei ole resepti menestykseen, vaan tylsään ja mauttomaan keskinkertaisuuteen. Turun on hypättävä suurten kaupunkien etunenään modernina, kansalaisia palvelevana, avoimena kaupunkina, joka kehittää itseään vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Meistä jokainen, myös sinä, voi vaikuttaa kaupungin suuntaan ensi kevään kuntavaaleissa.

Kauteni partiohallituksessa päättyy vuoden loppuun, ja sen suhteen on aika tehdä tilaa tuoreille kasvoille. Mutta mitä seuraavaksi? Eilen illalla varmistui, että ensi keväänä huhkitaan vaalikentällä – minut nimettiin yhdeksi kuntavaalien vihreistä ehdokkaista Turussa.

Ympäristö ja luonto ovat aina olleet itselleni tärkeitä. Turussa on tehty hyviä askeleita pyöräilyn edistämisen suhteen, mutta tehtävää riittää vielä siihen, että pyöräily ymmärrettäisiin aidosti tasavertaisena liikennemuotona. Ihmisten luontosuhde on kokemassa renessanssia, ja Turussa on upeasti erilaisia luontokohteita Kurjenrahkasta ydinkeskustan pieniin puistoihin ja saaristokohteisiin. Niiden ylläpito ja kehittäminen vaativat panosta.

Olen tehnyt vuosia vapaaehtoistyötä Suomen suurimmassa nuorisojärjestössä. Nuoret ja nuorisotyö ovat lähellä sydäntäni – ovathan nuoret tulevaisuutemme! Jokaisen takamatkalle jääneen nuoren aluksi pienet haasteet ovat vaarassa kertaantua, jolloin ne koituvat yhteiskunnalle paljon vaikeammiksi ja kalliimmiksi kuin jos haasteisiin pureudutaan ajoissa. Siksi nuorisotyöhön, kouluihin ja mielenterveyspalveluihin on panostettava taloudellisesti haastavinakin aikoina.

Osa nuorista huolehtimista on myös kaupungin talouden pitäminen tasapainossa. Julkisen velan kasvattaminen ei ole kestävä ratkaisu, emmekä voi jättää nuorten harteille tulevaisuuteen jatkuvasti kasvavaa velkataakkaa. Investoinnit on tehtävä viisaasti niin, että ne maksavat itsensä takaisin parhaalla mahdollisella tavalla asukkaille ja kaupungille. Yritysten toimintaa on myös tuettava tarjoamalla sujuvia palveluita ja toimitiloja, jotta työpaikat säilyvät ja lisääkin syntyy.

Olen myös (ajoittain hyvinkin) äänekäs hyvän ja avoimen hallinnon kannattaja. Turku on tehnyt avoimuudessa välillä hyvää työtä avaten järjestelmähankkeidensa lähdekoodeja ja mm. paikkatietojansa yleisölle, mutta samalla esimerkiksi muiden suurten kaupunkien jo aikaa sitten avaamat ostolaskutiedot ovat edelleen lukkojen takana. Turun tulee pyrkiä suurten kaupunkien joukossa avoimuuden ja hyvän hallinnon kärkikastiin, ei muiden seuraajaksi.

Näistä, ja monista muista, syistä odotan innolla kevään vaaleja ja niihin johtavaa keskustelua meille kaikille tärkeistä asioista. Ota siis sosiaalisen median kanavani ja tämä sivusto seurantaan jo nyt (linkit löytyvät tämän sivun oikeasta yläkulmasta), avaan tänne myöhemmin syksyllä ja erityisesti ensi kevään aikana laajasti ajatuksiani Turun kehittämisestä. Nähdään turuilla ja toreilla!